Vesikiertoinen vai kuiva lämmönjakojärjestelmä?

Lämmönjakojärjestelmät voidaan jakaa toimintaperiaatteensa mukaan vesikiertoisiin ja kuiviin järjestelmiin.

Kuivat järjestelmät

Takka, ilmalämpöpumppu, sähkökaapelilämmitys ja sähkölämmityspatterit lämmittävät tilaa ilman vesikiertoista lämmönjakojärjestelmää. Näiden kohdalla voidaan puhua niin sanotusta kuivasta järjestelmästä. Näistä ilmalämpöpumppu ja takka tarvitsevat rinnalleen täystehoiseksi mitoitetun lämmitysjärjestelmän, esimerkiksi sähköpatterit, jotta lämmitysteho riittää myös pitkille pakkasjaksoille.

Käyttövesi on kuivia lämmönjakojärjestelmiä käytettäessä lämmitettävä yleensä erillisessä 200–300 litran varaajassa, jossa veden lämpötila pidetään 55–80 °C asteessa. Varaajassa on 1-vaiheinen 1,5–3 kW sähkövastus. Varaajassa ei ole yleensä käyttövesikierukkaa, vaan vettä laskettaessa hanasta, tulee varaajaan uutta vettä. Vesikiertoisissa järjestelmissä käyttövesi tuotetaan yleensä samassa yhteydessä tilojen lämmitysenergian kanssa.

On hyvä huomata, että liian matalassa lämminvesivaraajan lämpötilassa piilee Legionella-bakteerin riski. Yli 60 °C asteen lämpötilassa Legionella-bakteeri kuolee muutamassa minuutissa.

Lattialämmitys

Lattialämmitys voidaan toteuttaa sähkökaapeleilla tai vaihtoehtoisesti vesi- tai ilmaputkistolla. Lattialämmitys toimii osittain varaavana lämmityksenä lämmön varautuessa lattiarakenteisiin. Sähkökaapelilämmityksellä saavutetaan lattialämmityksen mukavuus ilman lämmönsiirtohäviöitä.

Vesikiertoiset järjestelmät

Vesikiertoisen putkiston avulla lämpöä voidaan jakaa huoneisiin lattialämmityksen, patterien tai ilmakonvektorien kautta. Ilmakonvektorissa lämpö puhalletaan huonetilaan, mutta lämmitysvesi kytketään ilmakonvektoriin samoin kuin vesipattereihin.

Ilmakiertoinen lämmitys

Lämpöä voidaan jakaa huonetiloihin myös ilmakanaviston kautta. Etuna on tarkka lämmityksen säätö ja riskittömyys verrattuna vesikiertoisen lämmönjakoverkon mahdollisiin vuotoihin. Koska ilma on veteen verrattuna huomattavasti tehottomampaa lämmönsiirrossa, tarvitaan Suomen oloissa lämmitykseen järeä ilmakanavisto ja suuri puhallinteho.

Ilmakiertoinen lattialämmitys on myös mahdollinen vaihtoehto vesikiertoiselle lattialämmitykselle. Siihen saa liitettyä lämmönvaihtimen avulla minkä tahansa vesi- tai ilmakiertoon suunnitellun keskuslämmitysjärjestelmän. Etuina on riskittömyys lämmönjakoputkiston vesivahinkoja ajatellen mutta haittapuolena on suhteellisen korkea hintataso vesikiertoiseen putkistoon nähden.

Lämmönjakoverkon lämpöhäviöt ja säädettävyys

Vesikiertoisen lämmönjakoverkon lämmönsiirrossa tapahtuvat lämpöhäviöt ovat noin 15 prosenttia siirrettävästä energiamäärästä. Vesivaraajissa vaipan kautta häviää 200–300 litran varaajassa noin 500–2 000 kWh energiaa vuodessa, suuremmissa varaajissa vielä enemmän.

Jonkin verran energiaa kuluu hukkaan myös termostaattien säätöepätarkkuuden myötä ylilämmityksenä. Lattialämmityksen optimaalinen säätäminen voi olla ajoittain hankalaa. Toisaalta lattialämmityksen tuottama lähes ideaali lämpötilajakauma korkeustasossa antaa mahdollisuuden alentaa huonelämpötilaa asteella eli säästää noin 5 prosenttia tilojen lämmityksessä, mutta toisaalta lattialämmitys reagoi varaavuutensa vuoksi hitaasti ja lämpötilan säätö on pattereihin nähden huomattavasti epätarkempaa, jolloin ajoittaista ylilämmitystä tapahtuu herkästi.

Mikäli lattialämmitys on vesikiertoinen ja sitä ohjataan tarkasti säädetyn säätökäyrän mukaisesti (eli termostaatit rajoittavat lämmönjakoa vain satunnaisesti tarpeen mukaan), on huonetilan säätö tarkempaa ja ylilämmitystä tapahtuu vähemmän kuin sähkökaapelilämmityksessä.

Lämmitysjärjestelmän vaihto

Mikäli lämmönjakojärjestelmä on vesikiertoinen, voidaan nykyistä lämmitysmuotoa muuttaa tai täydentää vaihtoehtoisilla lämmitysmuodoilla. Lämpöä voidaan tehdä kahdella lämmitysmuodolla joko samanaikaisesti tai eriaikaisesti muuttuvia polttoainehintoja hyödyntäen.

Joillakin lämmitysmuodoilla, esimerkiksi ilma-vesilämpöpumpuilla, kannattavin käyttöjakso ajoittuu kevään ja syksyn välille. Vastaavasti tuntiperusteinen sähkönhinta on myös silloin halvinta. Mahdollisten laitevikojen varalta talossa on myös hyvä ylläpitää varalämmitysjärjestelmää.