Viilennysratkaisuja

Viilennystä voidaan tuottaa muun muassa hyödyntämällä lämpöpumppuja (esimerkiksi ilma-vesi-, poistoilma- tai maalämpöpumppu) tai suoraan maalämmön keruupiiristä tai tuloilman esilämmitykseen kytketystä maapiiristä.

Tuotettua viileää voidaan jakaa taloon esimerkiksi:

ilmanvaihdon tuloilmakanaviston kautta
lattialämmityspiirin kautta (lattiaviilennys)
ilmakonvektoreilla
suoraan ilmalämpöpumpulla

Viilennyksen toteutusmahdollisuudet kannattaa ottaa huomioon ennakoivasti erityisesti talon ilmanvaihtoa, lämmitystä ja lämmönjakoa koskevien remonttien yhteydessä, vaikka viilennystä ei heti toteuttaisikaan.

Maalämmön keruupiirin hyödyntäminen viilennyksen lähteenä

Maalämpöpumpun lämmönkeruupiiriä voidaan hyödyntää myös viilennyksen lähteenä. Jäähdytyksessä syntyvä lämpö siirtyy keruupiirin kautta lämpökaivoon tai maahan. Lämpökaivon tapauksessa lämpö jossain määrin varastoituu kaivoon, mikä ehkäisee sen jäähtymistä pitkällä aikavälillä ja vaikuttaa tätä kautta positiivisesti myös lämpöpumpun hyötysuhteeseen.

Maaviileää voidaan jakaa taloon esimerkiksi tuloilmakanaviston kautta, lattiaviilennyksellä tai huoneistoon asennettavien puhallinkonvektoreiden avulla. Maaviilennys on helpointa toteuttaa maalämpöinvestoinnin yhteydessä, mutta se onnistuu hyvin myös jälkiasennuksena.

Viilennyksen jakaminen tuloilmakanaviston kautta

Viileää on mahdollista jakaa tuloilmakanavistoa pitkin, jos kanavisto on lämpö- ja kondenssieristetty. Tuloilmakanaviston hyödyntämisen etuna on, että viileää saadaan jaettua tasaisesti eri puolille taloa. Viileä siirretään tuloilmaan esimerkiksi asentamalla ulkoilmakanavaan ennen ilmanvaihtokonetta erillinen kanavapatteri. Viilennysteho tavanomaisesti mitoitetulla IV-järjestelmällä ympärivuorokautisella käytöllä kesäaikana riittää yleensä noin 2–3 asteen lämpötilan laskuun huonetiloissa. Samalla ilmankosteus vähenee ja sisäilma tuntuu miellyttävämmältä.

Lisätietoja:

Viilennyksen jakaminen puhallinkonvektoreilla

Viileää voidaan jakaa taloon tehokkaasti yhdellä tai useammalla puhallinkonvektorilla. Puhallinkonvektori samalla kuivattaa huoneilmaa, mikä lisää viihtyisyyttä kesähelteellä. Konvektoriin kertyvän kondenssiveden poistosta on huolehdittava asianmukaisesti. Konvektoreilla saadaan tehokkaampi viilennys kuin ilmanvaihtoon kytketyllä viilennyksellä, mutta se kohdistuu lähinnä konvektorin/konvektoreiden vaikutusalueelle. Viileän leviäminen muualle asuntoon riippuu tilaratkaisuista.

Viilennyksen jakaminen lattiaviilennyksellä

Lattiaviilennyksessä hyödynnetään maalämmöstä, kaukokylmästä tai muusta vastaavasta lähteestä saatavaa viilennysenergiaa. Lattiaviilennyksessä käytetään samaa putkistoa, jakotukkeja ja säätölaitteistoa kuin lattialämmityksessä, joten viilennyksen lisääminen järjestelmään ei tuo suuria lisäkustannuksia.

Viileä jaetaan huoneisiin tasaisesti suuren pinta-alan kautta, mikä ehkäisee viilennyksen aiheuttaman vedon tunteen syntymistä. Lattiaviilennys ei poista viilennyksen yhteydessä kosteutta ilmasta.

Lattiaviilennys tulee ottaa huomioon jo järjestelmän suunnitteluvaiheessa, jolloin tilat pystytään suunnittelemaan niin, että muun muassa kosteat tilat eriytetään omaksi järjestelmäkseen, jolloin niitä on mahdollista lämmittää samaan aikaan, kun muita tiloja viilennetään.

Lattiaviilennystä suositellaan käytettäväksi ainoastaan lattiarakenteissa, joissa putki on valettu betoniin tai muuhun massaan. Näin putki ei ole kosketuksissa ilman kanssa, eikä kondensoitumista tapahdu edes häiriötilanteissa.

Viilennysjärjestelmä (kaukokylmä, maakylmä, vesikylmä, kylmäkone, jne.) kytketään lämmönjakohuoneessa lämmityksen kanssa samaan lämmitysrunkoon. Lämmönsiirrin sekä ensiöpiirin liitosputket tulee kondenssieristää kosteuden tiivistymisen välttämiseksi. Lisäksi eristetään myös lattialämmityksen ja -viilennyksen runkoputket.

Järjestelmästä saatavaa viilennystehoa arvioitaessa on järkevä käyttää simulointiohjelmaa, koska auringonsäteilyn tuoma lisäteho on merkittävä, jopa 100 W/m².

Lattiaviilennyksessä lattian pintalämpötila on yleensä 22–23°C, ja se suunnitellaan siten, ettei lattian pintalämpötila laske koskaan alle 20 °C.

Huonelämpötilaa ja kosteutta mittaavien huonetermostaattien avulla haluttu lämpötila voidaan määritellä huonekohtaisesti. Termostaatit katkaisevat kierron järjestelmässä, kun haluttu lämpötila on saavutettu tai mikäli huonekosteus nousee yli sallitun rajan. Järjestelmään voidaan liittää anturi viillennyksen menoputkeen lämmönjakohuoneen ulkopuolelle. Tällä valvotaan, ettei kastepistelämpötila alitu ja estetään kosteuden tiivistyminen kaikkiin järjestelmän osiin.

Lämmitys/viilennys -vaihtokytkentää voidaan toteutustavasta riippuen ohjata manuaalisesti, lattialämmityksen/-viilennyksen säätöjärjestelmän tai taloautomaatiojärjestelmän avulla.

Kuva. Lattiaviilennyksellä voidaan sitoa suurin osa auringonsäteilystä heti säteilyn osuessa lattiapintaan. Viileä pinta imee lämpösäteilyn lattiarakenteeseen, josta lämpö kuljetetaan pois. (lähde: Uponor)

Viilennys ilmalämpöpumpulla