Tuloilman lämmitys

Lämmityskaudella koneellinen ilmanvaihto jäähdyttää sisätiloja, ellei tuloilmaa lämmitetä ennen kuin se saavuttaa huonetilat. Tästä syystä nykyään lähes kaikkiin uusiin koneellisiin ilmanvaihtojärjestelmiin tulee lämmöntalteenottokenno (LTO), jolla tekniikasta ja mitoituksesta riippuen saadaan vuositasolla noin 70-90   prosenttia poistoilman energiasta talteen. Useimmiten käytössä on lisäksi erillinen lämmönkehitin, kuten sähkövastus, lisäämässä tuloilman lämmitystä, sillä pelkkä LTO-kenno ei etenkään pohjoisen Suomen kovilla pakkasilla yleensä riitä.

Tehokas lämmöntalteenotto maksaa itsensä nopeasti takaisin, mutta kaikkein energiatehokkaimpien LTO-laitteiden hintataso nouseekin sitten selvästi hyvätasoisten laitteiden hintaluokan yläpuolelle. Toisaalta energiatehokkuudeltaan huono IV-koje on elinkaarikustannusten kannalta yksi huonoimmista investoinneista, minkä rakentaja voi tehdä, vaikka huonon IV-kojeen saisi ilmaiseksi.

On tärkeää huomioida, että vuosihyötysuhde on aina hieman huonompi kuin usein markkinoinnissa käytetty paikallinen hyötysuhde tietyissä olosuhteissa.

Tuloilman lämmityksen tehostamistapoja:

• Tuloilman esilämmitys käyttäen talon lämmitysjärjestelmää, joka hyödyntää uusiutuvaa energiaa (esimerkiksi puupelletti tai maalämpöpumppu). Lämmönjakopattereille tai lattialämmitykseen menevä lämmitysvesi ohjataan omana piirinään kulkemaan IV-koneen vesilämmityspatterin kautta.
• Tuloilman esilämmitys erillisen maaputkiston avulla (riittää yleensä lähes koko lämmityskauden kevättalvea ja kenties kevättä lukuun ottamatta). Maaperän lämpötila metrin syvyydellä Etelä-Suomessa vaihtelee vuositasolla loppukesän noin +15 Celsiusasteesta kevättalven noin +2 Celsiusasteeseen. Maaputkistossa glykoli- tai etanoliseos lämpenee muutaman asteen.

Maapiirillä lisää energiatehokkuutta ja asumismukavuutta (pdf) (24.8 KB)