Rakentamismääräykset

Uudisrakentamisessa siirryttiin 1.7.2012 rakennuksen kokonaisenergiatarkasteluun. Talon rakenteelliset energiatehokkuusvaatimukset pysyivät vuoden 2010 rakentamismääräyksien tasolla, mutta suurimpana muutoksena mukaan tuli kokonaisenergiatarkastelukulutus, jossa muun muassa lämmitysmuodon valinta vaikuttaa lopputulokseen oleellisesti.

Kokonaisenergiakulutus ilmaistaan E-luvulla (kWh / m² vuodessa).

m² = lämmitetty nettoala, joka tarkoittaa rakennuksen ulkoseinien sisäpintojen mukaan laskettua pinta-alaa (Lukuarvona suunnilleen bruttoala -10%).

Kokonaisenergiatarkastelu koskee kaikkea rakennuksessa tapahtuvaa laskennallista energiankulutusta, kuten lämmitystä ja ilmanvaihtoa, valaistusta sekä käyttöveden lämmitystä. Tämän pohjalta rakennukselle lasketaan E-luku. E-lukua käytetään rakennuksen energiatehokkuusluokan määrittelyyn. Lisäksi E-luvulle on asetettu yläraja-arvot, jotka eivät saa ylittyä. Pientaloilla E-luvun yläraja riippuu pinta-alasta, ja vaatimukset ovat lievemmät pienille pientaloille. Vaihtoehtoisesti rakennus voidaan hyväksyä myös raja-arvon ylittävällä E-luvulla, mikäli se täyttää tiukahkot rakennusosakohtaiset vaatimukset. Rakennusosakohtaisista vaatimuksista löydät lisätietoa sivuston Suunnittelu-osiosta.

Taulukko 1. E-luvun raja-arvot eri kokoisille ja tyyppisille pientaloille.

Pientalon tyyppi ja koko	E-luvun raja-arvo
Erillinen pientalo ja ketjutalon osana oleva rakennus, joiden lämmitetty nettoala (A_netto) on 50–150 m²	200–0,6 A_netto
Erillinen pientalo ja ketjutalon osana oleva rakennus, joiden lämmitetty nettoala (A_netto) on enemmän kuin 150 m²	116–0,04 A_netto
Erillinen pientalo ja ketjutalon osana oleva rakennus, joiden lämmitetty nettoala (A_netto) on enemmän kuin 600 m²	92
Rivitalo ja asuinkerrostalo, jossa on asuinkerroksia enintään kahdessa kerroksessa	105

Esimerkiksi nettoneliöiltään 120 m² suuruisen omakotitalon E-luvun raja-arvoksi muodostuu 128.

E-lukua laskettaessa eri energiamuodoille käytetään kertoimia, jotka ohjaavat valitsemaan ympäristön ja ilmaston kannalta mahdollisimman haitattomia vaihtoehtoja. Lämmitystapavalinnalla on ratkaiseva merkitys rakennuksen kokonaisenergiankulutukseen ja E-lukuun.

Taulukko 2. Energiakertoimet energiamuodoittain 1.1.2018 alkaen.

Energiakertoimet	Lukuarvo
Sähkö	1,20
Kaukolämpö	0,50
Kaukojäähdytys	0,28
Fossiiliset polttoaineet	1,00
Rakennuksessa käytettävät uusiutuvat polttoaineet	0,50

Kiinteistössä tuotettu lähienergia rakentamismääräyksien valossa

Kiinteistön tuottama aurinkosähkö, aurinkolämpö ja tuulivoima vähentävät ostoenergian määrää (näiden osalta ei käytetä energiakertoimia). Uudistalossa tulisija vähentää laskennallisesti kulutusta 3 000 kWh. Ilmalämpöpumppu vähentää uudistalossa laskennallisesti kulutusta 3 000 kWh, ellei laitteen toimintaa rakennuksessa lasketa tarkemmin dynaamisella laskentamenetelmällä ottaen huomioon tilojen väliset ilmavirtaukset ja lämpötilaerot. Vesikiertoon kytketty takka rinnastetaan puukattilalämmitykseen.

Maalämpöön sovelletaan sähkön energiakerrointa, joka jaetaan laskennallisilla lämpökertoimilla erikseen lämmitykselle ja käyttövedelle.

Uusiutuvia polttoaineita pientalokäytössä ovat puolestaan muun muassa puupelletti, ruokohelpi, olki, puu ja puuhake.

Lämpötilat ja lämmönjakotapa vaikuttavat

Kullakin lämmitysmuodolla ja lämmönjakoverkolla on oma hyötysuhteensa. Suoran sähkölämmityksen etuna on lähes häviötön ja tarkka tilojen lämmitys, jolla osaltaan on etua myös energialaskennassa.

Valppautta ja vapautta suunnitteluun

Nykyiset rakennusmääräykset antavat suunnittelulle vapautta ja vaihtoehtoja. Riittävän pienen E-luvun voi saavuttaa monella tavalla tarkan suunnittelun avulla. Rakentajan kannattaa vaatia suunnittelijalta laatua ja osaamista sovittaa uudet määräykset kustannustehokkaasti ja järkevästi rakennushankkeeseen. Hyvä suunnittelu takaa toimivan, terveellisen ja energiatehokkaan kodin! Investointi energiatehokkuuteen rakennusvaiheessa pienentää käytönaikaisia kustannuksia ja hillitsee asumiskustannusten nousua energian hinnan noustessa.

Rakentamismääräykset ohjaavat rakentamista

Rakentamismääräykset ohjaavat hyvään rakentamisen laatuun ja energiatehokkuuteen. Määräyksien tarkoitus on karsia pois huonot ja tehottomat ratkaisut sekä asettaa minimivaatimustaso. Suomalaiset pientalorakentajat ovat perinteisesti eristäneet talonsa hieman määräyksiä paremmin.

Rakentamismääräyskokoelman määräykset ovat velvoittavia. Määräysten lisäksi tarjotaan ohjeita. Ne eivät ole velvoittavia, vaan muitakin kuin ohjeiden mukaisia ratkaisuja voidaan käyttää, mikäli ne täyttävät rakentamiselle asetetut vaatimukset.

Joustoa energiatalouden suunnitteluun

Rakentamismääräykset ovat energiatalouden kannalta joustavia ja antavat suunnittelijoille mahdollisuuden toteuttaa rakennus muillakin kuin määräysten esittämillä tavoilla. Niinpä esimerkiksi seinän lämpöhäviöt saavat olla määräysten esittämää vertailuarvoa suuremmat, jos rakennus on muutoin toteutettu niin, että vaatimukset täyttyvät.

Seinärakenteiden suuremmat lämpöhäviöt voidaan kompensoida esimerkiksi paremmilla ikkunoilla tai ilmanvaihtokoneella, joka ottaa määräystasoa paremmin lämpöä talteen talosta poistettavasta ilmasta.

Kun tarkistetaan, että rakennus täyttää lämmöneristykselle ja energiankulutukselle asetetut vaatimukset, rakennukselle tehdään niin sanottu tasauslaskelma. Siinä lasketaan lämpöhäviöt valituilla ratkaisuilla ja sitä verrataan vertailulämpöhäviöihin.

Vertailulämpöhäviöt saadaan tekemällä laskelma määräysten mukaisilla vertailuarvoilla, jotka on annettu:

rakennusosien lämmönläpäisykertoimille (U-arvot),
yhteenlasketulle ikkunapinta-alalle,
ilmanvaihtokoneen LTO:n vuosihyötysuhteelle, ja
rakennuksen ilmanpitävyydelle (n₅₀-luku).

Rakennuksen lämpöhäviö ei saa olla suurempi kuin rakennukselle määritetty vertailulämpöhäviö. Oman kunnan rakennusvalvonta valvoo määräysten toteuttamista.