Passiivitalo

Passiivitalo tarvitsee selvästi vähemmän lämmitysenergiaa kuin matalaenergiatalo. Tyypilliseen suomalaiseen omakotitaloon verrattuna passiivitalon lämmitystarve on noin viidesosa.

Passiivitalot yleistyivät ensin Keski-Euroopassa. Vanha määritelmä "passiivitalo ei tarvitse lämmitys- eikä jäähdytysjärjestelmää" on Suomen kylmässä ilmastossa hieman väärä. Passiivitalossa tarvitaan hyvin suunniteltu lämmitysjärjestelmä ja talotekniikkaa huolehtimaan sisäilmaolosuhteista. Jäähdytystarve minimoidaan talon suunnittelulla sekä varjostavilla rakenteilla, esimerkiksi räystäillä ja markiiseilla.

VTT:n arvion mukaan passiivitalon rakentamiskustannukset (ilman tontin hintaa) ovat 5–10 % suuremmat kuin normitalon. Passiivitalon toteuttaminen vaatii erityisen huolellista suunnittelua koko suunnitteluryhmältä. Jo arkkitehdin pöydällä tehdään ratkaisuja, jotka vaikuttavat energiankulutukseen.

Vähäinen energiankulutus ei välttämättä ole suunnittelua rajoittava tekijä. Kuitenkin rakennuksen liiallista monimuotoisuutta (kulmat, erkkerit) sekä liian suuria ikkunapintoja tulisi välttää. Monimuotoisessa rakennuksessa ulkovaipan pinta-alaa ja lämpöhäviöitä on enemmän suhteessa rakennuksen tilavuuteen ja huoneistoalaan.

Passiivitalon kolme kriteeriä:

1. Huonetilojen lämmitysenergiantarve:
   
   • Etelä-Suomen rannikko ≤ 20 kWh/m²,a
   • Keski-Suomi ≤ 25 kWh/m²,a
   • Pohjois-Suomi ≤ 30 kWh/m²,a
2. Kokonaisprimäärienergiantarve eli kaikki rakennuksen tarvitsema energia energiamuodon mukaisella primäärienergiatarpeella painotettuna:
   
   • Etelä-Suomen rannikko ≤ 130 kWh/m²,a
   • Keski-Suomi ≤ 135 kWh/m²,a
   • Pohjois-Suomi ≤ 140 kWh/m²,a
3. Ilmanvuotoluku n₅₀ ≤ 0,6 1/h (kertaa tunnissa)

Lähde: Kimmo Lylykangas ja Jyri Nieminen: