Vesikiertoinen sähkölämmitys

Vesikeskuslämmityksen lämmönlähteenä voidaan käyttää sähköä. Lämmöntuottolaitteena on silloin joko sähkövastuksilla varustettu varaaja tai sähkökattila. Vesikiertoisessa sähkölämmityksessä voidaan käyttää vesivaraajaa, jonka optimaalinen koko on kohteesta riippuen yleensä 100-500 litraa, mutta käytännössä olemassa olevat vesikiertoiset sähkölämmitykset on yleensä varustettu suuremmilla, 1 000-5 000 litran vesivaraajilla.

Varaajasta saadaan sekä tilojen lämmitysenergia että lämpimän käyttöveden tarvitsema energia. Vesivaraajalla varustetussa sähkölämmityksessä pyritään yleensä hyödyntämään päiväsähköä edullisempaa yösähköä. Tavoitteena on, että lämmitys tapahtuisi 90 prosenttisesti yösähköllä. Viime vuosina yösähkön hintaetu on kuitenkin supistunut muutamaan prosenttiin, joten yösähköön perustuva lämmitysratkaisu ei uudisrakentajalle ole yleensä enää kannattava valinta.

Vanhan varaajan lämpöhäviö usein suuri

Suurien varaajien lämpöhäviö voi olla koosta ja energiatehokkuudesta riippuen 2 000-10 000 kWh vuodessa, joten vanhoissa järjestelmissä vanhan varaajan saneeraaminen on jo itsessään usein tehokas säästötoimi.

Suurikokoisia vesivaraajia voidaan usein hyödyntää tehokkaasti puukattiloiden ja aurinkokeräinten yhteydessä. Tapauskohtaisesti sellaisen kytkeminen ilma-vesilämpöpumppuun tai maalämpöpumppuun voi olla myös kannattavaa. Suurikokoikoista varaajaa voi käyttää myös energiavarastona sähkökatkon sattuessa, mutta normaalikäytössä se on runsaasti energiaa tuhlaava.

Sähkökattila on yleensä tilavuudeltaan noin 200 litrainen, ja se tuottaa sähkövastuksilla joka hetki talon tarvitseman lämmitysenergian ja lämpimän käyttöveden. Lämpö jaetaan huonetiloihin vesikiertoisella lämmönjakojärjestelmällä. Lämpöä ei yleensä varata yösähköllä, mutta järjestelmään voidaan liittää myös erillinen varaaja.

Yhdistä uusiutuvaan energiaan

Sähkölämmitteisessä talossa kannattaa hyödyntää uusiutuvaa energiaa sähkön ohella, sillä sähkö on lämmitysenergiamuodoista kallein. Aurinkokerääjät tai puun käyttö tulisijoissa vähentävät ostoenergian tarvetta.


Sivua päivitetty viimeksi 5.2.2016