Tuloilman lämmitys

Tehokas lämmöntalteenotto maksaa itsensä nopeasti takaisin mutta kaikkein energiatehokkaimpien LTO-laitteiden hintataso nouseekin sitten selvästi hyvätasoisten laitteiden hintaluokan yläpuolelle. Energiatehokkuudeltaan huono IV-koje on valintana yksi huonoimpia investointeja elinkaarikustannusten valossa, minkä rakentaja voi tehdä vaikka huonon IV-kojeen saisi ilmaiseksi.

On tärkeää huomioida, että vuosihyötysuhde on aina hieman huonompi kuin usein markkinoinnissa käytetty paikallinen hyötysuhde tietyissä olosuhteissa.

Lämmityskaudella koneellinen ilmanvaihto jäähdyttää sisätiloja, ellei tuloilmaa lämmitetä ennen kuin se saavuttaa huonetilat.

Vaihtoehtoja on kaksi:

A)  Lämmityskaudella tuloilma lämmitetään jollakin lämmönkehittimellä – esimerkiksi sähkövastus tai vesikiertoinen lämmityspatteri tuloilmakanavassa/IV-koneen sisällä.

B)  Poistoilman lämpöenergiaa otetaan talteen. Nykyisin käytännössä kaikkiin uusiin koneellisiin ilmanvaihtojärjestelmiin tulee lämmöntalteenottokenno, jolla tekniikasta ja mitoituksesta riippuen saadaan vuositasolla noin 30-90 prosenttia energiaa talteen poistoilmasta. Parhaiden laitteiden lämmöntalteenottokyky voi riittää ympärivuotiseen tuloilman lisälämmitykseen ilman erillistä lämmityspatteria.

Lähes poikkeuksetta uusissa pientaloissa on käytössä molemmat vaihtoehdot A ja B, sillä yleensä pelkkä LTO-kennon lämmönsiirtokyky ei ole riittävä kovemmilla pakkasilla, erityisesti Pohjois-Suomen kylmemmissä olosuhteissa.

B-vaihtoehtoa voidaan parantaa vain vaihtamalla LTO-kenno parempaan tai valitsemalla energiatehokkaampi IV-koje.

A-vaihtoehdon parantamiseen löytyy useita vaihtoehtoja:
  • Tuloilman esilämmitys käyttäen talon lämmitysjärjestelmää, joka hyödyntää uusiutuvaa energiaa (esimerkiksi puupelletti tai maalämpöpumppu). Lämmönjakopattereille tai lattialämmitykseen menevä lämmitysvesi ohjataan omana piirinään kulkemaan IV-koneen vesilämmityspatterin kautta.
  • Tuloilman esilämmitys erillisen maaputkiston avulla (riittää yleensä lähes koko lämmityskauden kevättalvea ja kenties kevättä lukuun ottamatta). Maaperän lämpötila metrin syvyydellä Etelä-Suomessa vaihtelee vuositasolla loppukesän noin +15 Celsiusasteesta kevättalven noin +2 Celsiusasteeseen. Maaputkistossa glykoli- tai etanoliseos lämpenee muutaman asteen.

Maapiirillä lisää energiatehokkuutta ja asumismukavuutta (pdf) (24.8 KB)


Sivua päivitetty viimeksi 15.1.2016