Rakentamismääräykset

Uudisrakentamisessa siirryttiin 1.7.2012 rakennuksen kokonaisenergiatarkasteluun. Talon rakenteelliset energiatehokkuusvaatimukset pysyivät vuoden 2010 rakentamismääräyksien tasolla, mutta suurimpana muutoksena mukaan tuli kokonaisenergiatarkastelukulutus, jossa muun muassa lämmitysmuodon valinta vaikuttaa lopputulokseen oleellisesti.

Kokonaisenergiakulutus ilmaistaan E-luvulla (kWh / m2 vuodessa).

m2 = lämmitetty nettoala, joka tarkoittaa rakennuksen ulkoseinien sisäpintojen mukaan laskettua pinta-alaa (Lukuarvona suunnilleen bruttoala -10%).

Kokonaisenergiatarkastelu koskee kaikkea rakennuksessa tapahtuvaa laskennallista energiankulutusta, kuten lämmitystä ja ilmanvaihtoa, valaistusta sekä käyttöveden lämmitystä. Tämän pohjalta rakennukselle lasketaan E-luku, joka ei saa ylittää rakennustyypille määritettyä ylärajaa. Pientaloilla E-luvun yläraja riippuu pinta-alasta, ja vaatimukset ovat lievemmät pienille pientaloille.

E-lukua laskettaessa eri energiamuodoille käytetään kertoimia, jotka ohjaavat valitsemaan ympäristön ja ilmaston kannalta mahdollisimman haitattomia vaihtoehtoja. Lämmitystapavalinnalla on ratkaiseva merkitys rakennuksen kokonaisenergiankulutukseen ja E-lukuun.

Energiakertoimet:
  • Sähkö 1,7
  • Kaukolämpö 0,7
  • Kaukojäähdytys 0,4
  • Fossiiliset polttoaineet 1,0
  • Rakennuksessa käytettävät uusiutuvat polttoaineet 0,5

Kiinteistössä tuotettu lähienergia rakentamismääräyksien valossa

Kiinteistön tuottama aurinkosähkö, aurinkolämpö ja tuulivoima vähentävät ostoenergianmäärää (näiden osalta ei käytetä energiakertoimia). Uudistalossa tulisija vähentää laskennallisesti kulutusta 2 000 kWh. Ilmalämpöpumppu vähentää uudistalossa laskennallisesti kulutusta 1 000 kWh. Vesikiertoon kytketty takka rinnastetaan puukattilalämmitykseen.

Maalämpöön sovelletaan sähkön energiakerrointa, joka jaetaan laskennallisilla lämpökertoimilla erikseen lämmitykselle ja käyttövedelle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että maalämmön ”kerroin” asettuisi kaukolämmön ja uusiutuvan energian välimaastoon kohteen suunnitteluratkaisusta riippuen.
Uusiutuvia polttoaineita pientalokäytössä ovat puolestaan muun muassa puupelletti, ruokohelpi, olki, puu ja puuhake.

Lämpötilat ja lämmönjakotapa vaikuttavat

Kullakin lämmitysmuodolla ja lämmönjakoverkolla on oma hyötysuhteensa. Suoran sähkölämmityksen etuna on lähes häviötön ja tarkka tilojen lämmitys, jolla osaltaan on etua myös energialaskennassa.

Valppautta ja vapautta suunnitteluun

Rakentamismääräysten uudistus lisää suunnittelun vapautta ja vaihtoehtoja. Riittävän pienen E-luvun voi saavuttaa monella tavalla tarkan suunnittelun avulla. Rakentajan kannattaa vaatia suunnittelijalta laatua ja osaamista sovittaa uudet määräykset kustannustehokkaasti ja järkevästi rakennushankkeeseen. Hyvä suunnittelu takaa toimivan, terveellisen ja energiatehokkaan kodin.

Edullisempaa asumista

Uudistusten vaikutukset kustannuksiin ovat pienet nykyisiin määräyksiin verrattuna; rakennuskohtaisesti on mahdollista saavuttaa jopa säästöjä! Investointi energiatehokkuuteen rakennusvaiheessa pienentää käytönaikaisia kustannuksia ja hillitsee asumiskustannusten nousua energian hinnan noustessa.

Rakennusmääräykset tiukentuivat vuonna 2010 noin 30 prosenttia

Keskeiset muutokset 1.1.2010 voimaan astuneissa määräyksissä:
  • Vaatimus ilmanvaihdon lämmöntalteenoton vuosihyötysuhteelle nousi 30 prosentista 45 prosenttiin.
  • Rakennuksen ilmatiiveyden vaatimus (n50-luku) tiukkeni 4,0 1/h:sta 2,0 1/h:een.
  • Suunnittelun joustavuutta lisättiin, eli jos jokin osa ulkovaipasta on vertailutasoa heikompi, sitä voidaan kompensoida paremmalla LTO:n vuosihyötysuhteella tai jonkin muun vaipan osan paremmalla lämmöneristyksellä (jousto kasvoi 20 prosentista 30 prosenttiin).

Rakentamismääräykset ohjaavat rakentamista

Rakentamismääräykset ohjaavat hyvään rakentamisen laatuun ja energiatehokkuuteen. Määräyksien tarkoitus on karsia pois huonot ja tehottomat ratkaisut sekä asettaa minimivaatimustaso. Suomalaiset pientalorakentajat ovat perinteisesti eristäneet talonsa hieman määräyksiä paremmin.

Rakentamismääräyskokoelman määräykset ovat velvoittavia. Määräysten lisäksi tarjotaan ohjeita. Ne eivät ole velvoittavia, vaan muitakin kuin ohjeiden mukaisia ratkaisuja voidaan käyttää, mikäli ne täyttävät rakentamiselle asetetut vaatimukset.

Joustoa energiatalouden suunnitteluun

Rakentamismääräykset ovat energiatalouden kannalta joustavia ja antavat suunnittelijoille mahdollisuuden toteuttaa rakennus muillakin kuin määräysten esittämillä tavoilla. Niinpä esimerkiksi seinän lämpöhäviöt saavat olla määräysten esittämää vertailuarvoa suuremmat, jos rakennus on muutoin toteutettu niin, että vaatimukset täyttyvät.

Seinärakenteiden suuremmat lämpöhäviöt voidaan kompensoida esimerkiksi paremmilla ikkunoilla tai ilmanvaihtokoneella, joka ottaa määräystasoa paremmin lämpöä talteen talosta poistettavasta ilmasta.

Kun tarkistetaan, että rakennus täyttää lämmöneristykselle ja energiankulutukselle asetetut vaatimukset, rakennukselle tehdään niin sanottu tasauslaskelma. Siinä lasketaan lämpöhäviöt valituilla ratkaisuilla ja sitä verrataan vertailulämpöhäviöihin.

Vertailulämpöhäviöt saadaan tekemällä laskelma määräysten mukaisilla vertailuarvoilla, jotka on annettu:
  • rakennusosien lämmönläpäisykertoimille (U-arvot),
  • yhteenlasketulle ikkunapinta-alalle,
  • ilmanvaihtokoneen LTO:n vuosihyötysuhteelle, ja
  • rakennuksen ilmanpitävyydelle (n50-luku).
Rakennuksen lämpöhäviö ei saa olla suurempi kuin rakennukselle määritetty vertailulämpöhäviö. Oman kunnan rakennusvalvonta valvoo määräysten toteuttamista.

Energiankäyttöön liittyvät osat

Oheiseen listaan on koottu rakennusmääräyskokoelman ne osat, joilla on vaikutusta energiankäyttöön.

A Yleinen osa

    A1 Rakentamisen valvonta ja tarkastukset
    A2 Rakennuksen suunnittelijat ja suunnitelmat
    A4 Rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeesta.

C Eristykset

    C3 Rakennusten lämmöneristys
    C4 Lämmöneristys

D LVI ja energiatehokkuus

    D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot
    D2 Rakennuksen sisäilmasto ja ilmanvaihto
    D3 Rakennusten energiatehokkuus
    D5 Rakennuksen energiankulutuksen ja lämmitystehontarpeen laskenta


Sivua päivitetty viimeksi 26.2.2016