Energiatodistus

Uusissa taloissa energiatodistus on ollut pakollinen 1.1.2008 alkaen. Uusi energiatodistuslaki tuli voimaan 1.6.2013 alkaen. Samalla vanha energiatodistuslaki kumoutui.

Keskeiset muutokset energiatodistuslaissa uudistalon kannalta:
  • Kokonaisenergiatarkastelu, E-luku
  • Energiakertoimet
  • Lämmitysmuoto vaikuttaa oleellisesti E-lukuun
  • Asteikolla kuvataan E-lukua, (ennen ET-luku)
  • Pinta-alana on nettoala, (ennen bruttoala)
  • Asteikko on aiempaa haastavampi

Energiatodistus näyttää yksinkertaisella ja selkeällä tavalla rakennuksen energiatehokkuuden. Tavoite rakennuksen energialuokaksi päätetään jo aivan rakentamisprojektin alussa.

Energiatodistus kertoo rakentajille ja rakennusten omistajille miten energiatehokas rakennus on verrattuna muihin vastaaviin rakennuksiin. Energiatodistus on siis mittatikku rakennusten energiatehokkuuden vertailuun. Tämän vuoksi todistusta laadittaessa rakennuksen energiankulutus lasketaan Jyväskylän säätiedoilla riippumatta siitä minne rakennus pystytetään.

Energiatodistuksessa laskettu energiankulutus on siis vain vertailua varten – tarkempi arvio tulevasta energiankulutuksesta lasketaan energiaselvityksen osana.

Energiakertoimet:
  • Sähkö 1,7
  • Kaukolämpö 0,7
  • Kaukojäähdytys 0,4
  • Fossiiliset polttoaineet 1,0
  • Rakennuksessa käytettävät uusiutuvat polttoaineet 0,5

Kokonaisenergiakulutus ilmaistaan E-luvulla (kWh/m2 vuodessa) ja m2 on lämmitetty nettoala, joka tarkoittaa rakennuksen ulkoseinien sisäpintojen mukaan laskettua pinta-alaa (Lukuarvona suunnilleen bruttoala -10 prosenttia).

Kokonaisenergiatarkastelu koskee kaikkea rakennuksessa tapahtuvaa laskennallista energiankulutusta, kuten lämmitystä ja ilmanvaihtoa, valaistusta sekä käyttöveden lämmitystä. Tämän pohjalta rakennukselle lasketaan E-luku, joka ei saa ylittää rakennustyypille määritettyä ylärajaa. Pientaloilla E-luvun yläraja riippuu pinta-alasta, ja vaatimukset ovat lievemmät pienille pientaloille.

Kiinteistössä tuotettu lähienergia rakentamismääräyksien valossa

Kiinteistön tuottama aurinkosähkö, aurinkolämpö ja tuulivoima vähentävät ostoenergian määrää (näiden osalta ei käytetä energiakertoimia). Uudistalossa tulisija vähentää laskennallisesti kulutusta 2 000 kWh. Ilmalämpöpumppu vähentää uudistalossa laskennallisesti kulutusta 1 000 kWh. Vesikiertoon kytketty takka rinnastetaan puukattilalämmitykseen.

Maalämpöön sovelletaan sähkön energiakerrointa, joka jaetaan laskennallisilla lämpökertoimilla erikseen lämmitykselle ja käyttövedelle. Tämä tarkoittaa käytännössä, että maalämmön ”kerroin” asettuisi kaukolämmön ja uusiutuvan energian välimaastoon kohteen suunnitteluratkaisusta riippuen. Uusiutuvia polttoaineita pientalokäytössä ovat puolestaan muun muassa puupelletti, ruokohelpi, olki, puu ja puuhake.

Lämpötilat ja lämmönjakotapa vaikuttavat

Kullakin lämmitysmuodolla ja lämmönjakoverkolla on oma hyötysuhteensa. Suoran sähkölämmityksen etuna on lähes häviötön ja tarkka tilojen lämmitys, josla on osaltaan etua myös energialaskennassa.


Sivua päivitetty viimeksi 5.2.2016