Rakennuksen ilmanpitävyysmittaus

Nummelan seurantakohteessa suoritettiin 26.11.2010 rakenteiden ilmanpitävyysmittaus. Mittauksen tarkoituksena on löytää talossa olevat vuotokohdat, jotta ne voidaan tiivistää. Tällä tavoin voidaan varmistaa, ettei energiaa haihdu taivaan tuuliin.
Ilmanpitävyysmittaus – lämpökamera – Ingo Achilles 1747

Kuva 1. Arkkitehti Ingo Achilles Dimensio Oy:stä paikantaa lämpökameran avulla Talo Kontion ilmavuotokohtia osana rakennuksen ilmanpitävyysmittausta.

Esivalmistelut

Mittauspäivänä oli ulkona pakkasta noin -13 celsiusastetta, mutta kylmä ulkoilma ei estä mittauksen suorittamista.

Ennen varsinaisen ilmatiiveysmittauksen suorittamista tehtiin joukko esivalmisteluja. Ensimmäiseksi tukittiin ja/tai tiivistettiin auki olevat IV-kanavien päät, viemäriaukot ja muutamat muut avonaiset paikat. Seuraavaksi asennettiin etuoven paikalle säätötankojen avulla erikoisrakenteinen muovikalvo.

Ilmanpitävyysmittauksen suorittaja arkkitehti Ingo Achilles Dimensio Oy:sta totesi, että mittaustuloksien luotettavuuden kannalta on tärkeää, että oviaukkoon kiristetty kehikko on tukevasti kiinni. Muovikalvoon kiinnitettiin vielä suuritehoinen puhallin.

Mittauksessa käytettyyn tietokoneeseen syötettiin talon sisätilavuus ja vaipan pinta-ala. Ennen mittauksia otettiin 10-15 lämpökamerakuvaa vuotopaikoista luonnollisella paine-erolla. ”Ilman riittävää paine-eroa ei voi sanoa, mikä on kylmäsilta ja mikä on vuotokohta”, valistaa Ingo Achilles. ”Kaikkia pieniä vuotopaikkoja, kuten esim. pistorasian kohtia, ei nähdä lämpökameralla, vaan ne katsotaan savulla.”
Ilmanpitävyysmittaus – mittauslaitteet 1766

Kuva 2. Ilmanpitävyysmittauksessa ajetaan tietokoneella mittausohjelma kahdeksalla eri paine-erolla.

Talon tekninen tila todettiin lämpökameramittausten avulla odotetusti merkittäväksi vuotopaikaksi vielä kesken olevien johdotuksien takia. Ingo Achillesin mukaan on normaalia, että juuri teknisessä tilassa on suurimmat vuotokohdat.

Ilmatiiveysmittauksen suorittaminen

Ensin tehtiin mittaus luonnollisella paine-erolla (ilman puhallinta) ja, sen jälkeen ajettiin virallinen mittausohjelma, jossa on 25…60 pascalia alipainetta ja yhteensä 8 eri paine-eropykälää. Tietokone sääti mittauksen aikana anturitietojen perusteella puhaltimen tehoa niin, että haluttu paine-ero saatiin aikaiseksi.

Eri paine-erot käytiin läpi peräkkäin. Tämän jälkeen puhallin jätettiin päälle 60 pa:n paine-erolle ja Ingo Achilles paikallisti vuotokohtia lämpökameran ja anemometrin avulla. Anemometriä käytetään mittaamaan ilmavirtauksen nopeutta.

Vuotokohdat dokumentoidaan asiakkaalle, jolle jää pohjakuvaan merkityt vuotokohdat ja lämpökamerakuvat mittaustietoineen kyseisistä vuotopaikoista.

Kokonaisuudessaan ilmantiiveysmittauksen suorittaminen kestää reilut puoli päivää. Nummelan seurantakohteessa tehtiin nyt vasta ensimmäinen ilmanpitävyysmittaus. Ingo Achilles uusii mittauksen sen jälkeen, kun kaikki nyt löydetyt vuotopaikat on tiivistetty ja loput taloteknisistä asennuksista on saatu päätökseen.

Nummelan seurantakohteessa Ingo Achilles mittasi ilmanvuotoluvuksi (n50) 3,31 1/h mitä voidaan jo pitää hyvänä tuloksena varsinkin, kun otetaan huomioon rakennustöiden keskeneräisyys. Vaipan pinta-alan suhteessa vuotoluku (q50) on 3,03m^3/m^2/h. Valmiissa passiivitaloissa vastaavat ilmanvuotoluvut ovat välillä 0,3-0,6, joka on vain noin 10-20 % normaalista uudispientalon ilmanvuotoluvuista.

Energiansäästö on asennekysymys

Hyvin toteutetun, energiatehokkaan talon rakentaminen on viime kädessä asennekysymys. ”Lopputulos on pitkälti huolellisuudesta kiinni. Hyvin toteutettua matalaenergia- tai passiivitaloa on kuitenkin vaikea rakentaa ilman ilmanpitävyysmittausta”, toteaa Ingo Achilles osuvasti. Hän arvioi, että nykyään vapaaehtoinen ilmatiiveysmittaus tehdään vain 10-20 %:ssa uusista pientaloista.


Sivua päivitetty viimeksi 5.2.2016